Korujen nimistä olen saattanut jutella jo monta kertaa. Itse pidän kovin siitä, että korulla on nimi. Silloin siinä on jotain erityistä - ikäänkuin koru olisi saanut sielun.
Ehkä helmillä on jokin salaperäinen tausta. Ehkä ne aarteet ovat löytyneet jostain Etelä-Amerikan vuoren kätköistä tai ehkä ne ovat tulleet jostain idästä.
Ehkä helmisimpukka on luovuttanut aarteensa. Monen vaiheen jälkeen se saapui tänne - kotiin.
Ehkä korun nimi kertoo jonkin tarinan korun tekovaiheista. Ehkä jotkin värisävyt korussa saavat antamaan sille tietyn nimen.
Niin kuin minulle nyt kävi. Kun leikkelin ja kirkastin rannekorun kuvaa, jostain vain mieleeni tuli - Pilvipoutaa tai pilvenhattaroita..

Anteeksi sanatoistoni, mutta ehkä näin kävi.   ;)

Suloisia keshihelmiä silkkilankaan solmittuna. Hopealukko.

Nämä korut ovat jo eräällä helsinkiläisrouvalla. Lämmin kiitos ja kiitos myös ystävättärelle, joka iloisesti johdatteli ja kannusti ostamaan. Teidän iloista rupattelua oli mukavaa kuunnella.

Pilvipoutaa
1915120.jpg

1915111.jpg


1915143.jpg

Tulisipa poutapäivä.. ja silloin.. ehkä..
Voisin nähdä poutapilven..

Voikaa hyvin!
t: Helmiliina