Olipa kerran pienen pieni helmisimpukka.
Se teki välillä pieniä kepposia sisarustensa kanssa eikä aina tahtonut
uskoa äitinsä viisaita neuvoja.

Olen niin pieni vielä .. Haluan vielä leikkiä ja hupsutella!
Tulkaa siskot! ..

Ei auttanut äidin varoitukset ..
Sinun voi käydä hassusti.. Sinä et ehkä ikinä saa tehdä sitä kaikkein kauneinta .. 
Sitä jota koko maailma vielä odottaa..

Ee-ei.. En tahdo.. Anna minun leikkiä vielä .. Olen niin pikkuinen..

Ja niin siinä sitten kävi, että pikkuisen helmisimpukan hupsuttelujen
seurauksena syntyi ihanainen hassunkurinen helmi, jossa yhdistyivät oikea helmi
ja samassa vielä keshihelmi.. Pikkuinen helmisimpukkka oli niin onnellinen
nähdessään mitä oli saanut aikaiseksi. Äitisimpukkakin heltyi nähdessään miten
ainutkertainen ja hellyyttävän kaunis hänen lapsensa tuotos oli.

Hoitotäti nosti pienen aarteen hellästi vakan pehmusteelle.. Oi miten kaunis tuo onkaan!
Onko tuo maailman kaunein? ..
Ja niin pieni helmisimpukka eli
onnellisena elämänsä loppuun asti.

Löysin nämä hupsuttelevat helmet, ihanat helmiveitikat..
Solmin ne helmi helmeltä nauhaksi. Ja viedelleen ne saivat pikkuruisista
makeanvedenhelminugeteista tehdyn solmitun nauhan.

..syntyi Lumous ... 





Ihanaa loppuviikkoa teille!

Muistattehan, että enää yksi viikko Tampereelle..

Tampereen kädentaidon messut 14. - 16.11.2008
A 130

Tervetuloa!